 Asiakaspalautteita
Nellin tarina
Vuonna 2002 Nelli oli neljä vuotias, kun meille tuli toinen koira. Koirilla oli tapana metsälenkin päätteeksi odottaa kivellä istuen hihnoja kaulaan (oikeastihan ne odottivat nameja). Katselin koiria ja huomasin, että miten minua katselee kolme mustaa silmää ja yksi sininen. Seuraavana päivänä eläinlääkäri totesi Nellillä olevan kaihi toisessa silmässä. Paha mielihän siitä tuli, koska en olisi halunnut koirani sokeutuvan.
Seuraavana talvena osallistuin Kymen kennelpiirin kasvattajapäiville, jossa Annukka Paloheimo piti luennon eläintenhomeopatiasta. Asia kiinnosti minua kovasti ja se jäi kytemään mieleeni. Sitten kesällä 2003 menimmekin Nellin kanssa Annukan vastaanotolle, ajatuksena jospa Nellin toinen silmä voitaisiin pelastaa. Ajattelin, että eihän siitä haittakaan voi olla, joten miksen sitä kokeilisi. Vastaanotolla keskustelimme Nellistä ja kahista kokonaisena asiana. Saimme hoito-ohjelman jota noudatin tarkasti. Vuoden päästä vahvistimme vielä ohjelmaa. Nelli jatkoi elämäänsä ja olin koko ajan sitä mieltä, että hän näkee. Agility oli ainut mistä jouduimme luopumaan. Eläinlääkärin mielestä vauhti oli liian nopeaa kaihikoiralle jotta se ehtii reagoimaan esteisiin.
Kun Nelli oli 10 vuotta, todettiin virallisessa silmätarkastuksessa, että toisessa silmässä oli viisi eri kaihimuotoa ja toinen silmä oli edelleen terve. Nellille tehtiin vielä uusi silmätarkastus reilun 11 vuoden ikäisenä, mutta sitä ei saatu virallisena. Toinen silmä oli samentunut niin pahoin, ettei silmään enää nähnyt. Mutta edelleenkin toinen silmä oli kirkas, terve ja näkevä. 10-vuotis syntymäpäivänään, Nelli sai synttärilahjaksi kierroksen Agility-radalla. Voi sitä riemua, miten mummeli eteni esteeltä toiselle, ilman mitään epäröintiä. Nyt Nelli on matkannut koirien taivaaseen ja elelee siellä koirien elämää. Mutta minä olen niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että Nelli sai viettää elämäntäyteistä ja näkevää elämää lähes kolmetoista vuotta. Kiitos paljon.
Tuija Puhakainen
Lappeenranta |
